Olen pelannut rahapelejä niin kauan, että muistan ajan, jolloin koko touhu mahtui kioskin nurkkaan. Raha-automaatti piippasi oven vieressä, kolikot kolisivat, ja kassalla myyjä katsoi vähän sivusilmällä, kun joku jäi pelaamaan liian pitkäksi aikaa. Nykyään sama tunne mahtuu taskuun, ja olen seurannut muutosta niin läheltä, että siitä on pakko kirjoittaa muutama rivi.

Suomessa puhutaan nyt paljon uusista, nopeista ja kirkkaan näköisistä nettikasinoista. Arkikielessä termi brite kasinot tarkoittaa juuri tällaisia sivustoja: kasino on kasino, ja ”brite” viittaa puhekielessä kirkkaaseen tai moderniin. Sana kuulostaa vähän mainostoimistolta, mutta ajatus sen takana on tuttu jokaiselle, joka on joskus odottanut pankkisiirron perille menoa kolme arkipäivää.

Tässä jutussa käyn läpi, miten asiat toimivat ennen, mitä verkko on tehnyt paremmin ja mitä samalla on jäänyt pois. Mukaan tulevat nekin asiat, joista moni ei vielä tiedä paljoa, eli lisenssiuudistus ja verot.

Muistelemassa aikaa ennen ruutuja

Minun nuoruudessani pelaaminen oli fyysistä puuhaa. Lottokuponki täytettiin kynällä keittiön pöydän ääressä, ja sen vieminen kioskille oli lauantain pieni rituaali, johon kuului usein iltapäivälehti ja pussi karkkia. Raha-automaatit olivat huoltoasemilla ja kauppojen eteisissä, joten pelaaminen tapahtui aina muiden silmien edessä.

Se piti itse kunkin aisoissa. Naapurin Eskoa ei kukaan olisi päästänyt syöttämään automaattiin koko tilipussiaan ilman, että joku olisi sanonut jotain.

Kasinolle taas mentiin juhlistamaan jotain. Parempaa päälle puettiin jo kotona, ja pöydän ääressä istuminen tuntui tapahtumalta, johon oli laitettu aikaa, vähän rahaa sivuun ja hyvä mieli mukaan. Pelimerkit tuntuivat kädessä painavilta, ja jakajan rauhallinen katse muistutti, että tämä on viihdettä eikä työtä.

Hitaus oli sisäänrakennettu kaikkeen. Jos halusi pelata lisää, piti kaivaa lompakkoa, kävellä pankkiautomaatille tai odottaa seuraavan viikon arvontaa, ja juuri tuo odottaminen toimi jarruna, jota en silloin osannut arvostaa, mutta jonka nyt ymmärrän suojelleen meitä jokaista ilman, että kukaan oli erikseen päättänyt niin. Kolmen päivän tauko kuponkien välissä oli luonnon oma pelirajoitus.

Tallettamassa kolikoista pankkitunnuksiin

Muistan vielä, miltä tuntui siirtää rahaa ensimmäisen kerran nettikasinolle. Piti täyttää pitkä lomake, lähettää kuva henkilökortista ja odottaa, että joku jossain toimistossa ehti vilkaista papereita. Nostossa meni joskus viikko, ja siinä ajassa ehti moneen kertaan miettiä, oliko koko homma järkevää.

Nykyinen suomalainen tapa on suoraviivainen, ihan meidän luonteemme mukainen. Pankkitunnuksilla tunnistaudutaan ja maksetaan samalla kertaa, ja Trustly hoitaa siirron pankkitililtä sivustolle ilman korttinumeroiden näpyttelyä. Pay N Play -pikapeleissä erillistä rekisteröitymistä ei tarvita lainkaan, sillä pelitili syntyy pankkitunnistuksen yhteydessä.

Kun vertaan tätä vanhaan kolikoiden kolisteluun, huomaan muutaman eron, jotka näkyvät heti arjessa:

• Käteistä ei tarvitse kantaa mukana, ja jokainen siirto jää pankin tiliotteelle mustaa valkoisella.
• Tunnistautuminen kertoo sivustolle, kuka pelaa, joten nuoren on vaikeampi päästä pelaamaan toisen nimissä.
• Rahat liikkuvat kumpaankin suuntaan nopeammin kuin ennen, jolloin nostoa odotettiin kuin joulupukkia.
• Kynnys pelata lisää on matalampi, ja se on tämän kaiken varjopuoli.

Tuo viimeinen kohta on se, jota mietin eniten. Kolikkoautomaatilla lompakko tyhjeni ihan konkreettisesti, ja sen näki omin silmin, mutta ruudulla sama summa on vain numero, joka pienenee yhdellä napautuksella. Siksi pidän itse talletusrajan aina päällä, vaikka sitä ei kukaan vaatisi.

Katselemassa kirkkaita pelisaleja puhelimen ruudulta

Vanhoissa automaateissa pyöri kolme kirsikkaa, sitruuna ja joskus seiska, jos onni sattui suosimaan. Nykyisissä kolikkopeleissä on animaatioita, musiikkia ja tarinoita, joita katsoo melkein kuin lyhytelokuvaa. En väitä, että entinen oli kauniimpaa, mutta se oli rehellisen yksinkertaista, ja sen säännöt ymmärsi pikkupoikakin.

Uusien sivustojen hyvä puoli on selkeys. Pelin säännöt, palautusprosentti ja oma pelihistoria löytyvät yleensä parilla painalluksella, ja sellaista tietoa ei kioskin automaatista saanut mistään, vaikka olisi kysynyt myyjältä kuinka kauniisti.

Hetkinen, tuossa lipsahti muutama sana, joita en halunnut käyttää, joten sanon saman suoremmin. Ennen pelasit sokkona, nyt näet luvut, ja se on selvä edistysaskel pelaajan kannalta.

Menetyksiäkin on. Kioskilla oli aina joku, jonka kanssa vaihtaa pari sanaa, ja kasinon pöydässä naurettiin yhdessä, kun kortit eivät kääntyneet kenenkään suosioon. Ruudun ääressä istun yksin sohvalla, ja välillä huomaan kaipaavani sitä kaveria, joka olisi taputtanut olalle ja sanonut, että nyt riittää.

Nopeus on uusien sivujen suurin valtti ja samalla suurin riski. Kun peli latautuu silmänräpäyksessä ja kierros kestää pari sekuntia, tunti vierähtää huomaamatta, ja sen vanhan kioskin kellon tikitys on vaihtunut hiljaisuuteen, jossa aika ei tunnu kulkevan lainkaan.

Seuraamassa monopolin vaihtumista lisenssijärjestelmään

Kasvoin maassa, jossa Veikkaus oli yhtä tuttu kuin sauna lauantai-iltana. Nyt tuo aika on vaihtumassa, ja myönnän, että se tuntuu vähän haikealta. Eduskunta hyväksyi uuden rahapelilain joulukuun puolivälissä, ja laki tulee voimaan kahdessa vaiheessa.

Ensimmäinen vaihe alkoi tämän vuoden maaliskuun alussa. Silloin yksityiset peliyhtiöt pääsivät hakemaan lisenssiä nettivedonlyöntiin ja kasinopeleihin, ja kilpailtu markkina käynnistyy varsinaisesti ensi vuoden heinäkuun alussa. Siihen asti Veikkaus jatkaa toimintaansa vanhan lain mukaan.

Siirtymäajan valvojana toimii Poliisihallitus, joka myöntää uuden järjestelmän lisenssit tämän vuoden loppuun asti. Kun uudistus on kokonaan voimassa, tehtävän on määrä siirtyä uudelle rahapelivalvojalle, joka perustetaan sisäministeriön yhteyteen.

Veikkauksen käsiin jää yhä melkoinen osa vanhasta. Yhtiöllä säilyy yksinoikeus arpajaisiin, raaputusarpoihin, fyysisiin raha-automaatteihin ja fyysisiin kasinopeleihin, joten kaupan eteisen automaatti ja lauantain lotto pysyvät tuttuina. Yksinoikeuslisenssin kesto on laissa kymmenen vuotta.

Netissä kasino- ja vedonlyöntipuoli taas avautuu kilpailulle, ja uudistuksessa on omat lisenssinsä pelien ohjelmistotoimittajille ja kehittäjille. Hakijan pitää olla luotettava ja soveltuva, ja laki sulkee pois hakijat, joilla on tuoreita vankeusrangaistuksia, yhdyskuntaseuraamuksia tai tietynlaisia sakkoja taustallaan. Samaan joukkoon kuuluvat konkurssin tehneet ja ne, jotka eivät pysty hoitamaan velvoitteitaan.

Minusta tämä kuulostaa järkevältä. Vanhassa järjestelmässä luotin Veikkaukseen, koska muuta vaihtoehtoa ei virallisesti ollut, mutta uudessa luottamus pitää ansaita lisenssillä ja valvonnalla.

Laskemassa voittoja verottajan silmin

Ennen en juuri miettinyt veroja. Raha tuli kotimaiselta yhtiöltä ja jäi taskuun, eikä kukaan kysellyt perään, mutta netissä asia ei ole ihan yhtä yksinkertainen, ja tämä on kohta, jossa moni nuorempi pelaaja kompastuu.

Perussääntö on onneksi helppo muistaa. ETA-maissa lisensoidun peliyhtiön voitot ovat suomalaiselle pelaajalle pääsääntöisesti verovapaita, ja tämä verovapaus on monelle suurin syy pysyä luotettavien sivujen puolella. ETA:n ulkopuolisten yhtiöiden voitot, esimerkiksi Curaçaon lisenssillä toimivien sivustojen, ovat taas Suomessa tavallisesti veronalaista tuloa.

Tästä on tullut tuoreita esimerkkejä. Tämän vuoden oikeustapausuutisoinnin mukaan Verohallinto on käsitellyt ETA:n ulkopuolisten nettikasinoiden onnenpelien voittoja veronalaisina pelisessioittain eikä pelkästään koko vuoden nettotuloksen perusteella. Käytännössä yksittäinen hyvä ilta voi siis tuottaa verotettavaa, vaikka vuosi olisi kokonaisuutena mennyt tappiolle.

Peliyhtiöiden puolella verotus toimii omalla tavallaan. Arpajaisvero on 22 prosenttia arpajaisten tuotosta, jolla tarkoitetaan pelikatetta. Bingossa vero on 5 prosenttia voittojen yhteisarvosta, ja siitä on rajattu pois voitot, jotka oikeuttavat vain uuteen peliin. Tietyissä tapauksissa arpajaisvero lasketaan 30 prosenttina voittojen kokonaisarvosta.

Pelaajan kannalta nämä ovat taustatietoa, mutta niistä näkee, miksi lisenssi ja sijaintimaa merkitsevät niin paljon. Tarkistan aina ensin, missä sivusto on lisensoitu, ja vasta sen jälkeen katson pelivalikoimaa.

Punnitsemassa, mitä verkko antoi ja mitä se vei

Kun istun iltaisin miettimään näitä vuosia, vaaka heiluu kumpaankin suuntaan. Verkko on antanut paljon hyvää: rahansiirrot ovat nopeita ja jäljitettäviä, pelien säännöt ovat esillä, ja omaa pelaamista voi seurata tarkemmin kuin koskaan ennen. Pankkitunnuksilla tapahtuva tunnistus tekee asioinnista turvallisempaa kuin vanha lomakkeiden täyttö.

Menetyksiä on kuitenkin kertynyt, ja ne ovat sellaisia, joita on vaikea mitata euroissa:

• Pelaamisen yhteisöllisyys on ohentunut, sillä ruudun ääressä ei ole kaveria nauramassa mukana.
• Luonnollinen hitaus on kadonnut, ja sen mukana häipyi tauko, jonka lompakon kaivaminen ennen antoi.
• Juhlan tuntu on laimentunut, kun kasinolle ei enää pukeuduta vaan sinne pääsee sohvalta verkkareissa.
• Raha tuntuu vähemmän rahalta, kun se on vain numero näytöllä eikä kolikko kämmenellä.

En halua kuulostaa kärttyiseltä vanhukselta, joka kiroaa kaikkea uutta. Kioskin automaatissa ei ollut talletusrajoja, pelitaukoja tai tarkkaa pelihistoriaa, ja kokonaisuutena pelaajalla on nyt enemmän työkaluja pitää itsensä kurissa kuin koskaan ennen. Kysymys on vain siitä, käyttääkö niitä.

Pelaamassa vanhan koulun tavoilla uudessa maailmassa

Olen yrittänyt tuoda vanhat hyvät tavat mukaan ruudun ääreen. Päätän summan ennen kuin avaan sivun, ihan niin kuin ennen laitoin kympin taskuun ja jätin muut rahat kotiin. Kun summa on käytetty, suljen puhelimen ja keitän kahvit, sillä tauko auttaa enemmän kuin mikään tekniikka.

Pidän kiinni muutamasta periaatteesta. Pelaan vain ETA-maissa lisensoiduilla sivustoilla, jolloin voitot jäävät omaan taskuun ilman verottajan väliintuloa, ja seuraan lisenssiuudistuksen etenemistä, sillä ensi vuoden heinäkuusta alkaen Suomen omat lisenssit tulevat mukaan kuvaan. Talletusrajat ja pelitauot laitan päälle heti ensimmäisellä kerralla, en vasta sitten, kun niitä tarvitsisi.

Pay N Play -pikapelit ja pankkitunnuksilla maksaminen ovat mukavia, mutta niiden helppous vaatii minulta itseltäni vähän enemmän itsekuria. Kukaan ei tule kioskin tiskin takaa sanomaan, että nyt riittää, joten sen lauseen joudun sanomaan itse.

Kerran muistan voittaneeni automaatista pienen potin ja ostaneeni koko porukalle munkit, ja se hetki lämmittää vieläkin! Sellaista yhteistä iloa kaipaan ruudun ääressä, ja siksi kerron nykyäänkin voitoistani kavereille kahvipöydässä, vaikka ne olisivat tulleet puhelimesta.

Jos kokoan omat havaintoni lyhyesti, verkko on tehnyt pelaamisesta nopeampaa, selkeämpää ja turvallisempaa, mutta vienyt siitä hitauden ja seuran. Lisenssijärjestelmä tuo pelisäännöt kuntoon, ja ETA-lisensoitujen sivujen verovapaus kannattaa pitää mielessä joka kerta. Loput on minusta ja sinusta kiinni: vanhan liiton maltti toimii yhtä hyvin ruudulla kuin kioskin nurkassa.